TT Hannu Pöyhönen on julkaissut teoksen “Homoseksuaalisuus ortodoksisen perinteen valossa”, kustantaja ja julkaisija on Pyhän Kosmas Aitolialaisen veljestö. Pöyhönen luotaa aihetta Raamatun, kanonien, kirkkoisien ja ohjaavanhusten valossa. Kirja koostuukin pääosin sitaateista ja lyhyistä selityksistä.

Pöyhösen teos on akateemisesti helppoa luettavaa. Sanomaltaan se on kuitenkin ahdistava, musertava, syyttävä ja likipitäen kansanryhmän vainoa. Homoseksuaalisuus nähdään syntinä, luonnottomuutena ja ihmisen täydellisenä rappiona. Armosta, Jumalan kuvan kohtaamisesta ja rakkaudesta ei puhuta tässä yhteydessä lainkaan: homoseksuaalinen rakkaus kohdataan vain himona ja hekumana. Ylipäätään ihmisen seksuaalisuus nähdään likaisena ja jopa vääränä.

Teoksen eksegeesi on yllättävän ontuvaa ja haparoivaa. Vaikuttaa siltä, että Pöyhösen tulkinnan puitteissa minkä tahansa Raamatun kohdan voi nähdä korostavan homouden likaisuutta ja luonnottomuutta. Myös kanoneista, kirkkoisistä ja ohjaajavanhuksilta lienee hakemalla haetun homouden tuomitsevia mielipiteitä.

Vaikka Pöyhösen esittämän kaltaisia jyrkän kielteisiä mielipiteitä on aina ollut olemassa, ei teosta voi suositella tutustuttajaksi ortodoksisen perinteen näkemyksiin aiheesta. Koko totuus seksuaalisuuden monimuotoisuudesta ja kirkon suhtautumisesta siihen ei ole tässä.

Valitettavaa on, että esipuheen jälkeen Pöyhönen ei teoksessaan ota pastoraalista vastuuta tai huolenpitoa huomioon. Esipuheen mukaan “kirjanen ei halua olla tuottamassa ahdistusta kenellekään eikä tuomitsemassa ketään”, mutta tästä huolimatta sen lukeminen saa aikaan itsevihaa, pahoinvointia ja ahdistusta. Herää kysymys, onko teoksen tarkoituksena hävittää homoseksuaalisuuden synti maanpäältä ajamalla kaikki siten suuntautuneet itsemurhaan? Identiteetiltään vahvassakin ihmisessä vaikutus on sen verran voimakas, että herkän ja omaa uskoaan ja / tai seksuaalisuuttaan pohtivan ihmisen käsiin kirjaa ei ole hyvä antaa.

Advertisements